Kuurojen Museon uusi näyttely kertoo vanhoista viittomakielten sanakirjoista ja sanakirjateoksista

Kuurojen museon uusi näyttely avattiin perjantaina 22.9. Valkeassa talossa, Helsingissä. Näytteillä on kuvia vanhoista viittomakielten sanakirjoista sekä itse sanakirjateoksia yli sadan vuoden ajalta.Kuurojen museon erikoistutkija Tiina Naukkarisen mukaan viittomakielen sanakirjat sopivat Suomi 100 -juhlavuoden näyttelyn aiheeksi, koska ne kuvastavat sitä, miten viittomakieli tekee kuuroista itsenäisiä. Naukkarisen mukaan viittomakielten sanakirjatyö on tehnyt kieliä tunnetuiksi ja näkyviksi ja samalla vahvistanut kieliyhteisön identiteettiä.

Vanhimmat tiedot Suomessa käytetystä viittomakielestä ovat 1800-luvun puolivälistä. Maamme ensimmäisen kuurojenkoulun perustajan Carl Oscar Malmin kirjoittamasta artikkelista löytyy sanallisia kuvauksia siitä viittomakielestä, jonka hän toi mukanaan Ruotsista ja joka kehittyi ajan myötä suomalaiseksi ja suomenruotsalaiseksi viittomakieleksi. Lähes kaikki Malmin kuvaamat viittomat ovat eläneet viittomakielessä sukupolvelta toiselle tähän päivään asti. Tässä kuurojenkouluilla on ollut tärkeä rooli, sillä ne tarjosivat ympäristön kielen omaksumiselle.

Puhemenetelmä syrjäytti viittomakielen kouluopetuksessa 1890-luvulla ja kielestä tuli uhanalainen. Kielen säilymisestä huolestuneet kuurot pohjoismaissa päättivät alkaa tallentaa viittomakieltään. Suomessa tallennustyöhön ryhtyi D.F. Hirn perheineen, ja työn tuloksena syntyi myös maamme ensimmäinen kuvallinen viittomakielen sanakirja ”Kuuromykkäin viittomakieli Suomessa I–III” 1900-luvun alussa. Sanakirjojen julkaisutoiminta alkoi uudelleen vasta 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin työhön ryhtyi Kuurojen Liiton viittomakielitoimikunta, joka tuotti useita sanakirjoja ja viittomakielen kuvauksia. Samaan aikaan myös kiinnostus viittomakielen opiskeluun kasvoi ja viittomakielen oppikirjoja tuotettiin useita.

Viittomakielen opetus oli aluksi vahvasti sidoksissa puhuttuun kieleen ja oppilaat oppivat lähinnä viitottua puhetta. Viittomakielen tutkimus alkoi Suomessa 1980-luvun alussa ja tuotti uutta tietoa suomalaisesta viittomakielestä ja sen rakenteesta. Tämä uusi tieto vaikutti myös viittomakielen opettamiseen ja oppikirjoihin sekä sanakirjatyöhön. Tutkimus osoitti, että viittomakielet ovat puhuttuihin kieliin verrattuna itsenäisiä kieliään. Tutkimus vaikutti myös siihen, että suomenruotsalaiset kuurot määrittivät oman kielimuotonsa olevan oma kielensä: suomenruotsalainen viittomakieli. Yhden kansallisen viittomakielen sijasta puhuttiin siis kahdesta: suomalaisesta ja suomenruotsalaisesta viittomakielestä. Vuonna 2002 julkaistiin ensimmäinen suomenruotsalaisen viittomakielen sanakirja ”Se vårt språk”.

Nykyisin Kuurojen Liitto ylläpitää kahta verkkosanakirjaa: Suvi ja kansalaissanakirja SignWiki. Sanakirjatyölle on edelleen tarvetta, sillä viittomistosta on kuvattu vasta pieni osa ja viittomia tulee lisää ja ne muuttuvat jatkuvasti.  Tutkija Leena Savolainen on tehnyt sanakirjatyötä vuodesta 1991. Hän kertoi näyttelyn avajaispuheessaan, että Hirnin kolmiosaisen sanakirjan koko aineistoon pääsee nyt tutustumaan myös Kuurojen Liiton ylläpitämässä Suvi-verkkosanakirjassa. Aineisto löytyy, kun valitsee viittomaluettelon ”Hirn”.

Kieli kuvissa – kuvia viittomakielen sanakirjoista -näyttely on avoinna Valkeassa talossa (Ilkantie 4, 00400 Helsinki) 25.9.2017–7.9.2018 perjantaisin klo 12–16 sekä sopimuksen mukaan (kuurojenliitto@kuurojenliitto.fi tai puh. 09 58031). Näyttelyyn on vapaa pääsy.

Lyhyet esittelyt näyttelyyn voi varata Kuurojen Liittoon tutustumiskäyntejä koordinoivalta Tiina Vihralta, tiina.vihra@kuurojenliitto.fi tai puhelimitse 09-5803 431.

Lisätietoa museon toiminnasta: http://www.kuurojenmuseo.fi/?lang=fi

Yhteystiedot

Natalie Paulanto
Puheenjohtaja


puheenjohtaja.coda@gmail.com

Natalia Hakkarainen
Sihteeri


Tuire Laakkio
Rahastonhoitaja


Zagryda Sandholm
Jäsenvastaava


Taina Sänkiniemi
Varapj, kotisivuvastaava