Viittomakielen opiskelu

Viittomakieltä voi opiskella eri puolilla Suomea harrastepohjaisesta opiskelusta aina tutkintoon johtavaan koulutukseen asti.

Viittomakielen kursseja järjestävät mm:

    •  Monet opistot ja kesäyliopistot.
      • Helsingissä sijaitseva Kuurojen kansanopisto on viittomakielinen oppilaitos. Se tarjoaa monipuolista viittomakielen opetusta kuuleville että koulutusohjelmia viittomakielisille.Kansainvälisessä opistossa opiskelee kuuroja, huonokuuloisia ja kuulevia opiskelijoita useista eri maista. Opettajat ovat omien alojensa ammattilaisia, joilla on vankka kokemus viittomakielialasta. http://www.kuurojenliitto.fi/kuurojenkansanopisto#.WO36-2clGUk
    • Yhdistykset (kuurojen yhdistykset ja kuulovammaisten lasten vanhempien yhdistykset)

Viittomakieleen liittyviä ammattiopintoja järjestävät:

    • Maisterin tutkinto (Jyväskylän yliopistossa voi pääaineeksi valita suomalaisen viittomakielen, Turun yliopistossa on tarjolla perusopinnot)
    • Viittomakielen perusopinnot ovat avoinna kaikille Jyväskylän avoimen yliopiston kautta

Muita viittomakielen opiskeluun liittyviä linkkejä:

Suvi – Suomen viittomakielten verkkosanakirja

Suvi on Suomen viittomakielten verkkosanakirja. Suomalaisen viittomakielen Suvi-palvelu avattiin vuonna 2003 ja vuonna 2013 aineisto siirrettiin uudelle julkaisualustalle. Suomenruotsalaisen viittomakielen sivusto aukaistiin vuonna 2015.  Suvi on tarkoitettu sekä viittomakieltemme äidinkielisille käyttäjille että niiden opiskelijoille. Viittomien perusmuotoja voi käyttää myös viitotussa puheessa ja tukiviittomina. http://suvi.viittomat.net/wordsearch.php ja ruotsinkieliset sivut löytyvät osoitteesta: http://suvi.teckensprak.net/

Suvissa on juuri julkaistu yli 300 eurooppalaista, afrikkalaista ja aasialaista paikannimeä. Nyt voi löytää muun muassa, kuinka viitotaan Liverpool, Ghana tai Phuket. Uusia paikannimivideoita on yli 600, koska monille nimille on olemassa useampia viittomavastineita. Suviin vietiin myös aiemmin erillisenä julkaisuna käytössä ollut Terveydenhoitoalan viittomisto. Sen noin 400 hakusanaa ja 600 viittomaa ovat nyt kätevämmin löydettävissä. Suvi-sanakirja sai siis vuoden aikana yli 700 uutta hakusanaa ja yli 1200 uutta videota!

Suomalaisen ja suomenruotsalaisen viittomakielen kaikille avoimiin wikisanakirjoihin, SignWiki-sivustoihin, voivat kielenkäyttäjät itse tuottaa sisältöä. Sivustot on perustettu vuonna 2013 Kuurojen Liiton ja Humanistisen ammattikorkeakoulun yhteisessä Korpus- ja SignWiki-hankkeessa, jonka päärahoittaja on Koneen Säätiö. Hanke päättyy vuonna 2015, jonka jälkeen sivustojen pääylläpito jää Kuurojen Liitolle. http://finsl.signwiki.org/index.php/Etusivu. Ruotsinkieliset sivut löytyvät osoitteesta: http://finssl.signwiki.org/index.php/Huvudsida

SignWiki löytyy myös Facebookista osoitteesta: https://www.facebook.com/Signwiki-Suomi-Finland-203213739860164/

 

Jyväskylän Yliopisto ja Viittomakielten keskus

Näillä sivuilla voi seurata viittomakielen keskuksen toimintaa opiskelun, tutkimuksen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen merkeissä. Erityistä tässä on se, että Jyväskylän yliopisto on maamme yliopistoista ainoa, jossa toimii viittomakielinen akateeminen yhteisö. https://www.jyu.fi/hum/laitokset/kielet/oppiaineet_kls/viittomakieli

Kantti tuo yhdessä Humanistisen ammattikorkeakoulun Kuopion kampuksen kanssa näiden sivujen kautta esille viittomakielen alkeita, viittomakommunikaation perustietoa, viittomakielistä kulttuuria, tulkkiopetuksen nykypäivää ja yleisesti viittomakieleen liittyvää materiaalia. http://www.kantti.net/viittomakieli/viittomakielen-alkeita-6

Humanistisen ammattikorkeakoulun kanssa toteutettu Viittomakommunikaatio-sivukokonaisuus jonne pääset tutustumaan täältä: http://www.kantti.net/viittomakieli/viittomakielen-alkeita

YLEn viittomakielen sivusto. Näillä sivuilla löydät perustietoa viittomakielestä ja sen käyttäjistä.  http://oppiminen.yle.fi/viittomakieli

 

Codista tehtyjä opinnäytetöitä, tutkimuksia, tutkielmia…

Mitä on olla coda, kahden kulttuurin välissä

Tekijä: Zagryda Sandholm
Pori: Turun yliopisto, Humanistinen tiedekunta, 2016
Julkaisutiedot: Kandidaatintutkielma, Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma, kulttuuriperinnön tutkimus

Tutkimus on kuurojen vanhempien kuulevista lapsista. Tutkimuskysymys on mitä on olla coda, sitä kautta tutkin tuntuuko tuntuuko codista siltä, että he kuuluvat kuulevien kulttuuriin vai viittomakielisten kulttuuriin, vai ovatko heidän identiteettinsä jotakin sillä välillä. Tutkimukseni perustuu ryhmä ja yksinhaastatteluihin ja tutkielmassani pääsee lukemaan mitä haastateltavat ovat sanoneet. Tarkoitukseni on myös selvittää, millaista on olla kahden kulttuurin välissä vai onko codalla sellaista tunnetta, että on kahden kulttuurin välissä. Tutkimuksessa sain paljon erilaisia näkökulmia jotka avaavat ihmisten käsitystä erilaisista codistaja heidän identiteetistään.

Syntynyt tulkiksi? Tutkimus kuurojen vanhempien kuulevista lapsista
Tekijä: Heiskanen, Liinu
Kuopio: Humanistinen ammattikorkeakoulu, 2002
Julkaisutiedot: Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia ovatko kuurojen vanhempien kuulevat lapset toimineet lapsuudessaan viittomakielentulkkina vanhemmilleen ja kuinka mahdolliset tulkkaustilanteet ovat vaikuttaneet heidän lapsuuteensa. Lisäksi tutkittiin kuurojen vanhempien kuulevien lasten asenteita siitä voivatko kaksikieliset henkilöt toimia tulkkina ilman koulutusta. Kyselytutkimus.

Lapseni on toinen: vanhemmuuden kokeminen kun lapsi on kuuro

Tekijä: Ella Koivisto
Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1998.

Julkaisutiedot: Sosiologian pro gradu – tutkielma syksy 1998 Jyväskylän yliopisto.

Viittomakielten opintojen aikana olen perehtynyt laajasti kuurouteen, kuurojen kulttuuriin ja kieleen. Olen saanut paljon tietoa kuurojen historiasta tähän päivään ja siitä miten kuurojen asemaa yritetään kovasti parantaa. Alusta asti olen pohtinut sitä millaisen tilanteen eteen kuulevat vanhemmat joutuvat saadessaan kuuron lapsen: mitä käytännön asioita he joutuvat kohtaamaan ja miten he kaiken kokevat. Tietoa näistä asioista en löytänyt juuri mistään ja sen johdosta syntyi tutkielmani aihe.

Tutkielmassani paneudun siihen, miten vanhemmat kokevat kuuron lapsen ja oman roolinsa kuuron lapsen vanhempina. Tuon esille vanhempien kohtaamia asioita ja heidän tunteitaan – erityisesti minua kiinnostaa vanhemmuuden henkilökohtainen kokeminen, joka saattaa erota kovastikin, vaikka kohdatut asiat näyttäisivät hyvinkin samanlaisilta. Aineistonani on vanhempien minulle kirjoittamia kirjeitä, joissa he kertovat kokemuksistaan. Vanhemmuuden ja lapsen kohtaamisessa käytän pohjana Emmanuel Levinasin (1996) ajatuksia toiseudesta. Vanhemmuuden kokemisen erojen pohtimiseen olen saanut tukea Tommi Hoikkalan (1993) ajatuksista.

Kuurojen vanhempien kuuleva lapsi –  kahden maailman kansalainen?

Tekijä: Arto Kaartti
Pieksämäki: Sisälähetysseuran kasvattajaopisto, 1984
Julkaisutiedot: Tutkielma sosiaalikasvattajan tutkintoa varten, kevät 1984.
Tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa ja koota lasten yhtäläisiä kokemuksia. Tutkimus antaa myös tietoa ja lisää ymmärrystä perheistä, joissa vanhemmat ovat kuuroja ja lapset kuulevia.

Kuurojen vanhempien kuulevien lasten elämää

Tekijät: Maarit Laitinen, Päivi Suominen
Turun kristillinen opisto, 1991
Julkaisutiedot: Tutkielma viittomakielentulkin opintoja varten
Tutkielman aiheena oli kuurojen vanhempien kuulevien lasten elämää eri ikävaiheissa. Tutkielman alussa selvitetään, kuinka aihe on valittu ja miten asiaa on lähdetty tutkimaan sekä tutkimuksessa mukana olleiden kielellistä ja perhetaustaa.

Toisessa kappaleessa käsitellään kuurojen vanhempien vaikutusta lastensa ystävyyssuhteisiin ja itsenäistymiseen: onko kuuroilla vanhemmilla vaikutusta näihin asioihin vai ei?

Seuraavaksi käsitellään haastateltujen koulunkäyntiin ja harrastuksiin liittyviä asioita sekä vanhempien osallistumista lastensa toimintaan sekä haastateltujen tulkkauskokemuksista ja tunteista, joita niiden yhteydessä heräsi.

Tutkielmassa on käsitelty myös haastateltavien suhdetta vanhempiinsa ja haasteteltavien osallistumista perheessä tehtäviin päätöksiin ja heidän kodista irtautumistaan. Niinikään on tutkittu haastateltujen suhteet muihin kuuroihin: onko heillä muita yhteyksiä kuurojen maailmaan vanhempiensa lisäksi ja tuntevatko he itsensä hyväksytyiksi kuurojen yhteisössä?

Viimeisen otsikon alla selvitetään haastateltavien viittomakielen taitoa ja heidän kiinnostustaan oppia viittomakieltä.

Kaikki vastaajat olivat toimineet vanhemmilleen tulkkeina. Asioita jää käsittelemättä vanhempien kuurouden tähden, mm. intiimit asiat, alkoholi ja poikaystävät olivat aiheita, joista ei keskusteltu riittävästi.

Kuurojen vanhempien kuulevien lasten oikeus saada viittomakielen opetusta

Tekijä: Hely Perttula
Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu, 2003. Opinnäytetyö.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuurojen vanhempien kuulevien lasten mahdollisuutta saada viittomakielen opetusta myös perustuslain perusteella. Tavoitteena oli myös saada aikaan materiaalipaketti, jonka avulla asiaa voidaan ajaa eteenpäin.
Tutkimuksessa käsiteltiin myös elämistä kuurossa perheessä kuulevien lasten näkökulmasta sekä perusteltiin, miksi on tärkeää, että kuurojen vanhempien kuulevat lapset saavat viittomakielen opetusta. Tutkimuksen lopussa käsiteltiin opetushallituksen viittomakielisten opetussuunnitelmia ja tehtiin ehdotuksia niiden toteutumisesta kuurojen vanhempien kuulevien lasten kohdalla. Empiirinen tutkimus.

Viittoako vai eikö viittoa: pohdintaa viittomakielisille lapsille suunnatusta materiaalista sekä äidinkielen arvostuksesta

Tekijä: Päivi Mäntylä
Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu, 2008
Ulkoasu: Cd-rom (tiivistelmässä merkitty dvd:ksi, mutta taitaa olla romppu). Viittomakielentulkin koulutusohjelma (240 op)
Opinnäytetyön tavoitteena oli pohtia, millaista viittomakielistä materiaalia nykyisin tuotetaan viittomakielisille lapsille. Työni sisältää pohdintoja äidinkielen arvostuksesta sekä suomalainen viittomakieli – termin käytöstä markkinoinnin näkökulmasta.

Opinnäytetyön produktiivinen osa koostuu Päivänsäde ja menninkäinen -laulun kahdesta käännösehdotuksesta. Työssäni käsittelen kahden, Prosign Oy Ab:in tuottaman dvd- julkaisun neljä laulua ja analysoin sekä vertailen niitä suomalaisen viittomakielen ja viitotun puheen lingvististen erojen näkökulmasta.

Työssäni esittelen myös kummassakin tuotteessa mukana olleen kääntäjän ja esiintyjän ajatuksia tuotteiden käännösprosessista. Toisen tuotteen luomisprosessissa oli mukana ulkopuolinen viittomakielinen teatteri-alan ammattilainen. Toisessa taas kääntäjä / esiintyjä oli täysin yksin vastuussa käännöksestään ja esiintymisestään. Lauluja katsoessa eron näiden kahden tuotteen viittomakielisessä ilmaisussa näkee selvästi.

Laulujen analysoinnin tuloksena syntyi yhdestä laulusta kaksi viittomakielistä käännösehdotusta. Pohdin myös, millaista olisi lapsille suunnattu viittomakielinen tuotos verrattuna yleiseen lastenkirjallisuuteen.

Viittomakielisillä kuulevilla on samat oikeudet saada viittomakielisiä palveluja kuten kuuroillakin. Esimerkiksi kuurojen vanhempien kuulevat lapset, joiden äidinkieli on viittomakieli. Aina vanhemmat eivät kuitenkaan osaa valita lapselleen viittomakielisiä palveluja, kuten päiväkoti- tai koulupaikkaa.

Työssäni pohdin myös viittomakielisten kielellisiä oikeuksia muun muassa kielenhuollon kautta. Kuka valvoo, että tuotetaan laadukasta viittomakielistä tuotetta? Toisessa lastenlaulutuotteessa mainitaan sisällön olevan lauluja suomalaisella viittomakielellä, mutta sisältö oli suurimmaksi osaksi viitottua puhetta. Miten voimme taata, että viittomakielisten lasten vanhemmat voivat luottaa tuotteiden sisällön vastaavan sitä mitä kannessa luvataan?

”Se on käyttökieli, työkieli ja äidinkieli.” : Kaksikielisten viittomakielen tulkkien ajatuksia kielestä, kulttuurista ja tulkin työstä.

Tekijä: Hanna-Liisa Raivola
Kuopio: Humanistinen ammattikorkeakoulu, 2007
Julkaisutiedot: Humanistinen ammattikorkeakoulu. Viittomakielentulkin koulutusohjelma (240 op).
Tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä kuulevien kaksikielisten viittomakielen tulkkien ajatuksia viittomakielisyydestä, viittomakielisestä kulttuurista ja tulkin työstä. Heidän erityinen asemansa kahden kulttuurin välissä koettiin tutkimuksen kannalta arvokkaaksi. Tutkimuksen tavoitteena ei ollut kerätä yleistettävää tietoa vaan tulkkien henkilökohtaiset ajatukset ja kokemukset olivat tutkimuksessa tärkeitä.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui kolme kuurojen vanhempien kuulevaa viittomakielen tulkkeina toimivaa lasta. Haastattelut toteutettiin maaliskuussa yksilöhaastatteluina. Teemahaastattelu antoi tulkeille vapauden kertoa itse tärkeiksi kokemistaan asioista.

Kaikki tutkimukseen osallistuneet tulkit kokivat kaksikielisyyden suureksi rikkaudeksi. Viittomakielen yhteiskunnallinen asema oli kuitenkin vaikeuttanut kaksikielisen ja -kulttuurisen identiteetin löytymistä. Viittomakielisen yhteisön rooli oli heidän elämässään suuri. Kuurojen yhdistys koettiin paikaksi, jossa sai viettää aikaa muiden kuurojen vanhempien kuulevien lasten kanssa eikä siellä tarvinnut tuntea erilaisuutta.

Viittomakielen tulkin työssä kaikki haastateltavat kokevat kaksikielisen taustan hyödylliseksi. Ensimmäiseksi se näkyy hyvänä työkielten hallintana. Viittomakielen syvällinen osaaminen ja viittomakielisen kulttuurin tuntemus helpottavat myös tulkkausratkaisujen löytymistä. Toisaalta läheinen suhde yhteisöön voi olla ongelma joissain tulkkaustilanteissa.

Viittomakielisissä perheissä kasvavien kuulevien lasten kielellinen kehitys

Tekijä: Laura Kanto
Oulun yliopisto, Suomenkielen, informaatiotutkimuksen ja logopedian laitos, 2006
Julkasiutiedot: Logopedian pro gradu -tutkielma

Viittomakielisissä perheissä kasvavat kuulevat lapset kehittyvät kaksikielisiksi omaksuessaan sekä puhutun kielen että viittomakielen. Kielen erilaisen tuottotavan vuoksi kaksikielisyyden asetelma on ainutlaatuinen ja tarjoaa uuden näkökulman kahden kielen kehityksen tarkasteluun. Lasten on kielten omaksumisen lisäksi opittava kaksi kokonaan erilaista tapaa kommunikoida.

Pro gradu – tutkielmassa tarkoituksenani oli tarkastella viiden viittomakielisissä perheissä kasvavan kuulevan lapsen kielellistä kehitystä sekä puhutun kielen että viittomakielen osalta. Halusin selvittää, minkälaisia piirteitä lasten kielten kehityksessä ilmenee tyypillisesti tunnettuun kehitykseen verrattuna sekä miten kielet kehittyvät rinnakkain.

Tämä tutkimuksen perusteella viittomakielisestä ympäristöstä huolimatta lasten puhuttu kieli kehittyi lähes tyypilliseksi tunnetun kehityksen tahdissa. Vanhemmat huolehtivat siitä, että lapset saivat riittävästi myös puhutun kielen malleja puhutun kielen kehityksen tueksi. Kielet kehittyivät rinnakkain, ja tulokset tukivat osittain myös kaksikielisyystutkimusten asettamaa kahden kielellisen järjestelmän hypoteesia. Näitä tuloksia olivat suuri kaksikielisten ekvivalenttien osuus varhaisessa sanavarastossa sekä kommunikointimuodon käytön mukauttaminen keskustelukumppanin mukaan. Lapset omaksuivat myös toisiaan vastaavat kielten rakenteet samanaikaisesti molemmissa kielissä, mutta tästä huolimatta lasten ilmauksissa esiintyi hyvin vähän kielten rakenteiden sekoittumista.

 

Kirjallisuutta ja materiaalia muista maista…

Kan din mamma lukta? : en bok om och av barn med döva föräldrar

Tekijät: Axel Boklund, Johanna Hovergren, Kim Hummelvik, Robert Ingvarsson, Jesper Johansson, Petra Stenqvist, Sabine Thuresson, Diana Kloskowski
Örebro: Specialskolemyndigheten, 2008
Vi är åtta ungdomar som har döva föräldrar som har gjort denna bok. Vi vill med boken öka förståelsen för andra barn med döva föräldrar.

Kan din mamma lukta? Det här är en av många frågor som vi barn med döva föräldrar ställs
inför.Vi är nu 18 år och har fått nog! Det är så stor okunskap bland folk och vi vill med den här boken öka
kunskapen hos dem som kommer i kontakt med barn till döva föräldrar genom att bland annat ta upp vanliga frågor och förklara vad det innebär att vara ett CODA-barn

Vi tycker det är bra att folk frågar oss om döva och teckenspråk men det är synd att de ofta frågar så dumt. Vi har alla döva föräldrar och därför har teckenspråk blivit vårt förstaspråk och modersmål. Eftersom vi har vuxit upp bland både hörande och döva så har vi en fot i båda kulturerna, vilket har lett till oräkneliga kulturkrockar. Ofta får vi höra att det är synd om oss eftersom vi har vuxit upp med ”handikappade” föräldrar. Men oftast har ett barn med döva föräldrar inte upplevt sina föräldrars funktionshinder som något negativt.

I den här boken berättar vi om hur det kan se ut när man växer upp med döva föräldrar. Hur man formas och får några av de personlighetsdrag som är typiska för CODA-barn. Vi har även tagit med berättelser av andra CODA-barn som går på Manillaskolans kurser.

Hörande barn till döva föräldrar : E-Uppsats

Tekijät: Birgitta Aronsson, Karin Juterot; handledare: Eva Johnsson
Lund : Lunds Universitet, 1998
Julkaisutiedot: Lunds universitet. Socialhögskolan. Höstterminen 1998

Idag har föräldrarna ett eget språk och rättskapacitet men effekterna av teckenspråkets förtryck har för flera av dem inneburit överbeskydd och bristande kunskaper. Författarna fann att barnen i deras undersökning hade den grundläggande rollen som barn i två olika sammanhang dels i den döva kulturen och dels i den hörande. I sin vardag intar eller får barnen ett antal olika roller för att stödja och hjälpa sina föräldrar. I skolan upplever barnen att de har svårt att skilja de två språken åt då de bygger på olika sinnen och har skild struktur och grammatik. Flera av barnen påpekar att de fått värdefulla personliga egenskaper och kunskaper genom att växa upp i två kulturer. Barnen upplever att det finns behov av information i samhället av någon som har gedigna kunskaper om den döva kulturen, då det krävs en förståelse för barnens och föräldrarnas speciella villkor.

Tomorrow dad will still be deaf & other stories

Tekijät: Storyteller: Bonnie Kraft; producer: Joe Dannis ; director: Yoon Lee ; interviewer: Ben Bahan
Julkaisutiedot: San Diego : DawnPictures, 1997
Ulkoasu: dvd : 90′
ISBN: 978-0-91503-571-7
Huomautus: Voice-Over, English subtitles

Whether you are Deaf or hearing, get ready for a completely absorbing experience. The wise and witty Bonnie Kraft will captivate you with true stories of her life as a coda, the hearing child of deaf adults. ”I can hear, but my heart is Deaf,” she tells you. In this spirit, she has navigated both worlds to become a rising star on the stage of Deaf comedy. Now she voices and signs her way into your heart with serious humor about serious issues worthy of serious thought.

– Cross-cultural aspects of the world of ASL & spoken English
– A coda’s perspectives on the Deaf community
– Behaviors, beliefs, and attitudes of the hearing
– The place of codas in the Deaf culture

Bonnie Kraft, is a fourthgeneration storyteller who discovered she was funny while attending weekly meetings of the Deaf club throughout her childhood. She parlayed her hysterical and heart-wrenching stories into a career as a teacher, interpreter, and speaker. She lives in Boston, Massachusetts.

In silence : growing up hearing in a deaf world

Tekijät: Ruth Sidransky
Julkaisutiedot: London : Judy Piatkus, 1992
In Silence is a haunting, bittersweet jet joyous recollection of growing up as the hearing child of two deaf parents. It is the story of a young girl’s life in the silent world of her family’s household.

In Silence also offers a tender and loving evocation of a vanished New York City of close-knit Jewish neighbourhoods, where people had to endure the poverty and turmoil of their place and time – the Bronx and Brooklyn of the 1930s and 1940s. The portraits in the book are indelibly etched in our minds: Ruth’s hardworking, laughing father with his Chaplinesque humour and skill at mime, and her beautiful mother, confused and filled with rage at a God who had made her deaf in a world of sound, a world where she could never hear the voice of her child.

In its most fundamental sense, In Silence is about language, about words expressed, with both anger and tenderness, signs, movements of love and pain – the overwhelming human need to communicate. Without question, it is one woman’s triumph over a language that is so formidable, so inescapably different for those without voices, those without sound.

My sense of silence : memoirs of a childhood with deafness

Tekijät: Lennard J. Davis
Julkaisutiedot: Champaign : University of Illinois Press, 2000

He remembers lying awake at night, every muscle rigidly alert, listening for intruders. He remembers frantically hammering on the door while his mother’s oblivious footsteps passed back and forth inside. He remembers acting as a go-between in the marketplace, the doctor’s office, the parent-teacher conference, the synagogue, the post office: a liaison between sound and silence.

Lennard J. Davis grew up as the hearing child of deaf parents. In this candid, affecting, and often funny memoir, he recalls the joys and confusions of this special world, especially his complex and sometimes difficult relationships with his working-class Jewish immigrant parents.

Growing up in a crowded one-bedroom South Bronx tenement, Davis felt himself ”a hearing outsider” caught between two worlds. He recalls childhood loneliness and fear, adolescent frustration compounded by embarrassment at his parents’ deafness, and intellectual aspirations that ran counter to his parents’ compliant stoicism. He vividly describes his father’s devotion to race walking, a trip to England with his mother on the Queen Elizabeth, and his successful efforts to relocate his family to a better apartment. He also recounts his problematic relationship with his elder brother, whom he both idolized and feared, and his college years at Columbia University, where (to his parents’ chagrin) he participated in the historic campus demonstrations of May 1968.

In a moving epilogue, Davis tells of his adult involvement with CODA (Children of Deaf Adults) and of coming to terms with a surprising realization: ”Though I was hearing,” he says, ”deafness was in me.” Gracefully slipping through memory, regret, longing, and redemption, My Sense of Silence is an eloquent remembrance of human ties and human failings.

A loss for words : the story of deafness in a family
Tekijä: Lou Ann Walker
Julkaisutiedot: New York : Harper & Row, 1987

A deeply moving, often humorous, and beautiful account of what it means to be the hearing child of profoundly deaf parents, to love and be loved by them, but also to experience almost from infancy the ”unbridgeable gulf” between the deaf and the hearing.

Passport without a country : the Hearing Children of Deaf Parents

Tekijät: Written, directed and produced Cameron Davie; presented Tessa Padden ; voiced by Karen Thomas
Julkaisutiedot: Englanti : Channel Four Television, 1992
Ulkoasu: 47′
Englanninkielinen tekstitys

Passport Without A Country is about the hearing children of deaf parents who are born into a unique culture, and often learn sign language before they learn to speak.

They are becoming known as Codas – Children of Deaf Adults – a term coined by an American Coda, Millie Brother. In 1983, she formed the first Coda organisation, to encourage Codas to meet and share both the positive and negative experiences of growing up in a Deaf family amid the hostilities and prejudice of the ”hearing world”.

This documentary provides an intimate glimpse into the lives of seven Codas, from their earliest memories of childhood to where they find themselves now. There are many happy recollections, but there are also painful ones, and we gradually learn of the dilemmas facing Codas who are searching for their identity. As one Coda points out, it’s like having a passport that is not accepted by the country in which you were born.

 

Lehtileikkeitä menneiltä ajoilta

kuuromykk_in_lehti_1_50_rajattukuuromykk_in_lehti_2_50_rajattu

17_12_12__image_7_120_rajattu17_12_12__image_8_120_rajattu

Hoffmeister_Border Crossing by CODA_The lost history of Codas

Hoffmeister_Border Crossing by CODA_The lost history of Codas

CODA-lasten asema kielipoliittisissa ja kielikoulutuspoliittisissa teksteissä vuosina 1993-2010

CODA-lasten asema kielipoliittisissa ja kielikoulutuspoliittisissa teksteissä vuosina 1993-2010

Yhdistyksen säännöt

Yhdistyksen säännöt

Suomen viittomakielten kielipoliittinen ohjelma

Suomen viittomakielten kielipoliittinen ohjelma

Yhteystiedot

Natalie Paulanto
Puheenjohtaja


puheenjohtaja.coda@gmail.com

Natalia Hakkarainen
Sihteeri


Tuire Laakkio
Rahastonhoitaja


Zagryda Sandholm
Jäsenvastaava


Taina Sänkiniemi
Varapj, kotisivuvastaava