CODA

KUULEVA LAPSI VIITTOMAKIELISESSÄ PERHEESSÄ

​

Kun kuuleva lapsi syntyy perheeseen, jossa jompikumpi vanhemmista on kuuro, saa hän

syntymälahjanaan jäsenyyden vähintään kahteen kieleen ja kulttuuriin. Lapsen kotikielenä on viittomakieli ja muuten yleensä suomen- tai ruotsinkieli eli puhekieli. Codat muodostavat oman vähemmistön kuurojen ja kuulevien kieli- ja kulttuuriryhmän väliin. He kasvavat visuaalisen kulttuurin jäseniksi, mutta ovat fyysisesti erilaisia kuin vanhempansa ja heidät nähdään osana kuulevien kulttuuria. Kuitenkin codat ovat osa viittomakielisten yhteisöä ja kulttuuria.

​

KAKSIKULTTUURISUUS​

​

Viittomakieliseen perheeseen syntynyt kuuleva lapsi helposti omaksuu kuurojen kulttuurille ominaisia piirteitä tuoden niitä esiin jokapäiväisessä elämässään myös kuulevien keskuudessa. Näitä ovat muun muassa käsien ja eleiden korostettu käyttö, katsekontaktin korostaminen ja fyysinen kontakti. Viittomakieli on käsien, ilmeiden, pään ja vartalon liikkeiden kieli. Kuuron perheen kuuleva lapsi vahvistaa herkästi sanomaansa eleillä. Eleet eivät välttämättä sinänsä ole viittomia – ne vain kuvastavat lapsen tottumusta ilmaista itseään käsillään. Viittomakieli ja koko kuurojen kulttuuri perustuu visualisuuteen. Sen takia näköaisti on myös kuulevalle lapselle tiedonhankinnan ja kokemusmaailman kannalta erittäin merkittävä. Oletko koskaan pohtinut, miksi sijoitut tiettyyn kohtaan istumaan ravintolassa tai oppitunnilla tai miksi on vaikeaa puhua ystävälle, joka istuu selän takana tai eri huoneessa? Viittomakielessä katsekontakti on tärkeä. Tämä voi aiheuttaa sen, että codan on vaikea keskittyä pelkkään ääneen. Codat hakevat katsekontaktia keskustellessaan, sillä ovat tottuneet katsomaan toisiaan keskustellessaan. Katsekontaktin tärkeydestä kertoo se, että monet aikuiset codat sanovat heillä olevan vaikeuksia keskustella esimerkiksi toisessa huoneessa olevan kanssa tai että he vaistomaisesti siirtävät sivuun pöydältä kukkamaljakon tai muun esineen, joka peittää keskustelukumppanin kasvot. Kuurojen yhteisössä myös koskettamisella on korostuneempi merkitys kuin monissa muissa kulttuureissa. Keskustelukumppanin huomio kiinnitetään koskettamalla tai kättä heiluttamalla. Varsinkin pieni kuuleva lapsi kiinnittää toisen huomion itseensä kevyesti taputtamalla tai nykäisemällä hihasta, vaikka voisi käyttää puhettakin. Kuurojen tapoihin kuuluvat halaukset ja olalle taputtelut enemmän kuin kuulevilla.

​

​

YLPEYS IDENTITEETISTÄ

 

Lapsen itsetunnolle ja kasvulle, on tärkeää, että hän ymmärtää omaa kaksikulttuurisuutta ja

kaksikielisyyttä, jotta hän oppii käyttämään sitä hyväksi ja arvostamaan sitä. Erilaisuus on monelle outo asia ja sitä halutaan välttää, erityisesti nuorina murrosikäisinä. Tästä syystä on tärkeää, että codalle tarjotaan viittomakielen opetusta riittävän ajoissa ja kannustetaan häntä omaksumaan oma tausta. Tällä taataan hänelle hyvä kasvupohja, jonka kautta hän voi rohkeasti olla kaksikielinen ja kaksikulttuurinen oma itsensä!